Autistisia lapsia syntyy yhä enemmän ja enemmän. Valtaosa lääkäreistä pitää edelleen autismia
sairautena ja hakee siihen parannuskeinoa. Syynä autismin lisääntymiseen nähdään milloin mikäkin; rokotukset, saasteet, liian vähäinen, tai liian runsas D-vitamiinin saanti jne. lista on lähes loputon. Jotkut
lääkärit ovat vähitellen kuitenkin alkaneet miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kenties autismi ei olekaan sairaus, vaan aivan jotain muuta.
Oma näkemykseni on jo pitkään ollut se, että autismi on osa ihmiskunnan evoluutiota. Hans Asperger on käyttänyt koko elämänsä autismin tutkimiseen. Hän
on lausunut mm: ”Täytyy olla hieman autistinen päästäkseen huipulle tieteissä ja taiteissa.” Autististen huipputiedemiesten ja -taiteilijoiden joukko onkin aivan loputon. Tässä muutamia heistä: Thomas
Edison, Henry Ford, Wolfgang Amadeus Mozart, Richard Strauss, Carl Jung, Albert Einstein, Ludvig van Beethoven, Isaac Newton, Nikola Tesla, Alfred Hitchkock, Bob Dylan, Michael Jackson, Woody Allen, Bill Gates, Juice Leskinen. Tämä lista voisi
olla paljon paljon pidempi, mutta tämä saa riittää.
Jean Sibelius "kärsi" autismia
lähellä olevasta oireyhtymästä, hänellä oli ns. synestesia, joka tarkoittaa sitä, että hän näki värit sointuina. Kerrotaan hänen pikkupoikana soittaneen pianolla jotakin ja kysyttäessä,
mitä hän soitti, hän sanoi soittaneensa lattialla olevan räsymaton.
Autistiset lapset eivät ole lineaarisia, kuten me ns. normaalit olemme. He eivät tajua tapaamme puhua kömpelösti ja suoraviivaisesti yksi sana kerrallaan, mieluummin he kommunikoisivat
käsitteillä, yksi käsite voi olla ajatusryhmä. Jos pyydämme jotakin kertomaan, millaisia kirjaimia on olemassa Hän voi luetella kaikki 28 kirjainta A:sta Ö:hön. Hän voisi myös sanoa asian käsitteellisesti:
”Aakkoset.” Tämä on eräs syy siihen, että he turhautuvat kömpelöön tapaamme kommunikoida. Ajatteleppa syntyväsi maailmaan, jossa, kaikki tajuavat vain 2 dimensiota pituuden ja leveyden. Sinulla taas
on käytössäsi 3 dimensiota; pituus leveys ja syvyys. Näet maailman paljon todellisempana, kuin ympärilläsi olevat ihmiset ja ihmettelet, mitä merkillistä he yrittävät sinulle tolkuttaa. Heillä ei näytä
oikein olevan kaikki tallella. Ei ihme, että autisti turhautuu. Entäpä sitten, jos odottaisit eleganttia ja hienostunutta kanssakäymistä, mutta tämän sijaan kuulet päivät pitkät huutoa ja rähinää
kehittymättömällä kielellä, jota et edes ymmärrä. Mahtaisiko tämäkin hieman turhauttaa? Uskon löytäväni vielä jossain vaiheessa sellaisen autistin, joka pystyy kommunikoimaan kahden tai
useamman ihmisen kanssa samanaikaisesti, tietenkin kunkin kanssa eri asiasta.
Autistisilla
ihmisillä on aivan erityinen suhde delfiineihin. Jotkut autistin ja delfiinin ystävyyssuhteet ovat koko elämän mittaisia. Eräs äiti kertoi tarinan siitä, miten hänen 6-vuotias autistinen poikansa, joka ei ollut koskaan
sanonut ainuttakaan selvää sanaa, vietiin delfiinien lähelle kokonaiseksi päiväksi. Vietettyään riemullisen päivän delfiinien kanssa, poika kotimatkalla lausui useita sanoja ymmärrettävällä tavalla.
On ihmiskunnan onni, että autismi ei lisäänny nykyistä nopeammin.
Jos näin kävisi, eläisimme pian täydellisessä kaaoksessa. Luonto on viisas. Ylilyöntejä toki tapahtuu autismin lisääntyessä, mutta tämä on luonnollinen osa evoluutiota.
Itse olen törmännyt ilmiöön nimeltä autismi, yrittäessäni perehtyä autistien
huimiin henkisiin kykyihin. Autismin tutkiminen sairautena tulisi mielestäni lopettaa mitä pikimmin, koska se on suunnatonta resurssien tuhlausta eikä koskaan tule johtamaan mihinkään erityisen positiiviseen lopputulokseen. Autismiin
liittyviin poikkeuksellisten henkisten kykyjen tutkimista taas tulisi voimakkaasti lisätä, koska sieltä on saatavissa paljon ihmiskuntaa hyödyttävää tietoa.
Autistien käsitteellisyydestä seuraa, että he ovat omien tuntemustensa mukaan erityisen intuitiivisia. Tosin hekin valittavat, että
joskus on vaikeata tulkita intuitiolta saatua vertauskuvaa tai symbolia. Eräs autisti kertoo: ” Intuitioni on voimakas, ollessani 13 vuotias tiesin täsmälleen, milloin äitini kuoli, vaikka hän oli 300 mailin päässä
minusta.”
Autisteja syytetään usein siitä, että
he ovat sivistymättömiä, koska he eivät mielellään katso silmiin. Jostain syystä tämä näyttää olevan heille kiusallista. Toisaalta on autisteja, jotka kertovat lukevansa toisen ihmisen pupilleista
näiden ajatukset melko tarkkaan.
Autistit eivät ole sairaita. He antavat meille häiväyksen siitä suunnasta
mihin me ihmiskuntana olemme menossa. Sen sijaan että yritämme puoliväkisin sopeuttaa autisteja nykyiseen yhteiskuntaamme, voisimme vähitellen alkaa muuttamaan yhteiskuntaamme autisteille sopivaan muotoon. Autistien määrä
huimasti lisääntyessä meidän on joka tapauksessa tehtävä tämä paljon nopeammin kuin tällä hetkellä edes käsitämme.
Ihmiskunnan kehityksen kannalta tämä on vasta alkusoiton ensimmäisiä tahteja. Mitä sitten seuraa, jää nähtäväksi.